Tulin taas miettineeksi laihdutusta

En tiedä , olenko ainoa , joka lihoo aina kun yrittää laihtua.
Jos en mieti painoani , se pysyy suunnilleen samana ; onhan mulla liikaa kiloja , mutta ei mitenkään traagisesti.
Sinällään kiloista ei ole kuin terveyshaittaa , etenkin kun mulla on se kaikista vaarallisin lihomistyyppi , eli kaikki kerääntyy tuohon vatsan seudulle.

Jos alan laihduttamaan , niin mun tekee mieli syödä kaikkea.
Etenkin kaikkea hyvää , herkullista ja lihottavaa.
Ja sitten paino vaan nousee ja nousee - koska en pysty olemaan syömättä.

Mulle oikea tapa laihduttaa on liikunnan lisääminen - kun vaan olis aikaa siihen liikkumiseen.
Työ , koti ja opiskelu vievät aikaa , eikä liikunnasta ole iloa jos on liian väsynyt.

Liikkumisen pitäisi olla mukavaa , eikä tuntua samalta kuin koulun jumppatunnit aikanaan.

Mulla laihduttamisesta tekee haastavaa se , ettei mulla ole vaakaa tai edes kokovartalopeiliä.
Mä laihdutan siis housutuntumalla ; kun housut alkaa kiristää , on paino noussut , ja kun housut saa ( myös pesun jälkeen ) jalkaan ilman taistelua , on paino alempana.

Ja tossahan nyt on se , että naisella kehoon vaikuttaa kk-kierto ja se , mitä on tullut syötyä.

--

Nyt mun ongelmana on myös mun työ , mä olen lopen kyllästynyt mun työ"kavereihin" , joita pahempia ei juuri vois olla.

Vaihdan työpaikkaa heti kun tulee jotain parempaa eteen.

Ei vaan nukuta

Olis kyllä kiva nukkua aamulla pitkään , kun kerrankin saisi. Mutta minkäs teet , kun uni loppuu tossa puoli kuuden korvilla.
Mä lähdin lenkille ja kävin vähän kokeilemassa läheisen ulkoilupaikan kuntoiluvempeleitä.
Tulin siinä miettineeksi sitä , että mulla olisi oikeasti intoa mennä kuntosalille , mutta kaveri puuttuu. Ja kun en ole ikuisuuksiin mitään lihasryhmää pahemmin harjoittanut , enkä ole koskaan kuntosalilla käynyt , niin saattaisin olla hiukan nolo näky.

Pitäis olla kuntosaleja aloittelijoille , ja niistä pitäisi sitten siirtyä pois kun lihakset ja taidot kasvaa.
Vähän niin kuin kuntosalien esikoulu :D

--

Ulkoillessa tuli nälkä , ja pohdin sitä , miksi pizza on muualla parempaa kuin Suomessa ?
Käytiin isommalla porukalla Tallinnassa ihan tavallisessa pizza & pastapaikassa , tilasin vegepizzaa , ja olin kovin hämmästynyt täytteen määrästä ja laadusta.

Pizzassa oli oikeita herkkusieniä - ei niitä limaisia säilykeklönttejä.
Ananas oli tuoretta ananasta , ei säilykepurkista napattua.

Ja mä kun kuvittelin meidän lähipizzerian olevan hyvä..

Olispa ihana rakastua !

Olen katsellut vierestä kaverini ihastumista , ja muistan tuon tunteen. Oli todella ihanaa , kun oli joku , jolta sai söpöjä viestejä ja jolle niitä sai lähetellä.

Muistan , miten ihana oli ensisuudelma ja kaikki ne suudelmat sen jälkeen , yhdessäolon ihanuus ( ja kurjuus ) , suhteen luominen .
Kaikki se oli todella ihanaa ja kaunista , ja sitä kaipaan.

Sitä tunnetta , että jalat eivät kosketa maahan , sydän hakkaa ja vatsassa on perhosia ,
odotusta ;
milloin sitä toista taas näkee , yhteisiä öitä , aamiaisia , leffareissuja , kävelyitä.

Olispa rakkaus löydettävissä kun sitä toivoo , haluaa ja tarvitsee.

Ja kunpa rakkaus ei sitten ikinä loppuisi vaan jäisi ja olisi ,
niin että voisi luottaa siihen , ettei toinen ole suhteessa huvikseen , ajankulukseen ,
sitä parempaa odotellessa.

Opettelua , osa 1

Etsin uutta kotia blogilleni , ja googlettamalla löysin tämän. Kokeillaan ja opetellaan nyt sitten , josko tämä tuntuisi toimivalta ja helppokäyttöiseltä - jotkut blogikoneet on tosi kankeita.
Ainakin täällä näyttäisi olevan hyvät työkalut tekstinmuokkaamiseen :)

Sen verran itsestäni , että olen äiti , ollut jo pienen ikuisuuden , ja isoäidiksikin olen jo ehtinyt.
Sitä ei kuulemma millään uskoisi , työkaveritkin ovat jääneet suu auki kun olen maininnut lapsenlapsen tulevan viikonlopuksi kylään.

Mulla on aika vahvoja mielipiteitä , mutta en kumminkaan ole luupää , pystyn keskustelemaan asioista ja ottamaan myös muiden mielipiteet huomioon - ja jos huomaan olevani väärässä , myönnän sen.

Tosin mielipideasioissa ei ole oikeaa ja väärää , joten niiden suhteen on vaan oltava hiljaa jos ei kykene yhtään sulattamaan toisen kantaa asioihin.

Olen sinkku , ja olen lesbo. Tai ainakin enimmäkseen olen lesbo - en mä miehen kanssa suhdetta haluaisi enää. Kun ei ole tunteita karvaisempia kavereita kohtaan , ei pidä ottaa miestä tai kotieläintä.

Tykkään palapeleistä , hyvästä musiikista , pienistä remonttihommista , ruuanlaitosta ja pyykinpesusta. Lapset on elämässä ihan ykkösiä , niitä sais olla enemmänkin , mutta jos en vaimoa hommaa niitä synnyttämään niin sitten pitää lastenlasten riittää.

Käyn töissä , elän elämääni , teen kotitöitä , tapaan kavereita , seikkailen , matkustelen kotimaassa ( pelkään lentämistä ) , lähden välillä viihteelle ja turhan usein jään kyllä kotiin hyvän leffan pariin.

Eli ihan tavallista ja tylsää elämää tää on.

Miksi sitten haluan kirjoittaa blogia ?
Eikö päiväkirjaa ole pidetty kautta aikain , ja kun kirjoittaa julkista päiväkirjaa, on ehkä hiukan ennakkosensuuria sen suhteen mitä itsestään ja elämästään tallettaa.
Ja on muistettava , että kaikki mitä kirjoitan , on fiktiota. Siis se voi olla totta , tai voi olla olematta totta , ehkä mun todellisuuteni on erilainen kuin jonkun toisen todellisuus.

Jos ihmiset kuulee äänet erilaisina , niin näkeekö jokainen väritkin omalla tavallaan ? Oma ääni on erilainen omissa kuin muiden korvissa , ja oma elämä ja sen tapahtumat ovat erilaisia omasta ja toisen näkökulmasta katsottuna.

No ,katsotaan mitä tästä tulee , ja kuinka innokkaasti haluan / jaksan tänne kirjoitella :)

Mukavaa kevättä ja aurinkoista päivää , jos joku tämän sattui lukemaan !